Suomalaisen ravintolakulttuurin historiaa

Kansainvälinen tunnelma kukoisti Suomen suurimpien kaupunkien ravintoloissa jo 1800-luvun alkupuolella. Suomalainen keittiö oli sekoitus ranskalaista, venäläistä ja skandinaavista, ja suurin osa ravintola-alan työntekijöistä oli ulkomailta Suomeen muuttaneita ammattilaisia. Suomalainen ravintolakulttuuri oli kovassa nosteessa 1800-luvun loppupuolella: sivistyneistö viihtyi katettujen pöytien äärellä ja kirjailijat sekä runoilijat ylistivät kilvan omia kantapaikkojaan. Alkoholin muuttuessa yhä vahvemmin ravintolakulttuurin olennaisimmaksi osaksi alempien yhteiskuntaluokkien ajanviettoa ravintoloissa ei enää katsottu hyvällä.

Suomalaisen ravintolakulttuurin vahva kansainvälisyys sai kovan kolauksen Suomen itsenäistyessä ja Pietarin kautta maahan saapuneiden uusien vaikutteiden vähentyessä. Vuonna 1919 voimaan astunut kieltolaki muutti monen asiakkaan suhtautumisen ravintolassa käymiseen: ruokailun sijaan painopiste oli salajuopottelussa ja juomien makujen sijaan mahdollisimman korkeissa alkoholiprosenteissa.restaurant-939434_960_720

Vuonna 1932 tapahtunut kieltolain kumoaminen mahdollisti uudenlaisen, kansallisen ravintolakulttuurin syntymisen Suomeen. Ravintoloissa oli tavallisesti pöytiintarjoilu ja asiakkaiden tuli istua paikoillaan pöydissä. Alkoholivalvonta oli tarkkaa ja ravintola saattoi menettää anniskelulupansa helposti, mikäli monopolin määräyksiä ei noudatettu. Ravintolaruuat olivat hyvin kansainvälisiä ja ranskan kieltä käytettiin jopa ruokalistoissa.

Sota-aikana rajoitukset anniskelussa ja muun muassa tanssin kieltäminen kokonaan ajoivat jälleen ravintolat ahtaalle. Myös useat ruoka-aineet, kuten sokeri ja liha, olivat tarkasti säännösteltyjä. Ravintolakulttuuri elpyi sodasta hitaasti ja sota- ja säännöstelyvuosien ankeuden katsotaankin päättyneen vasta vuonna 1952 järjestettyihin Helsingin kesäolympialaisiin.

1970-luvulla Suomeen alkoi ilmestyä ensimmäisiä erikoisravintoloita, kuten pubeja ja pizzerioita. Helsingissä oli myös muun muassa kiinalaisia, kreikkalaisia ja espanjalaisia ruokaravintoloita. Vuonna 1975 käyttöön otettu lounasseteli teki ravintoloista arkisempia ja madalsi tavallisen ihmisen kynnystä ravintolassa vierailuun.

1980-luku oli ravintolakulttuurin vapautumisen aikaa. Anniskelumääräyksiä kevennettiin ja byrokratiaa vähennettiin, mistä seurasi ravintoloiden määrän huomattava lisääntyminen sekä kilpailun koveneminen. Painopiste siirtyi entistäkin vahvemmin takaisin ruokailuun pelkän alkoholin nauttimisen sijaan. Ravintolavierailut vakiintuivat nopeasti etenkin nuorten aikuisten elämäntavan olennaiseksi osaksi.

Kiristyvä verotus ja alkava lama heikensivät ravintoloiden toimintaedellytyksiä 1990-luvun alussa. Ihmiset alkoivat kuluttaa vähemmän ja talousahdingon keskellä halvimmat ruuat nousivat suosioon, suurimpana hittinä vuoden 1994 ravintolaruokasuosikki pizza.

Tätä nykyä suomalaista ravintolakulttuuria leimaa ravintoloiden yhä korostunut erikoistuminen: eri maiden ja alueiden keittiöt ovat vahvasti edustettuina Suomen ravintolatarjonnassa. Keskieurooppalainen tapa yhdistää ruokailu ja viini on myös vakiintunut osaksi suomalaista ravintolakulttuuria.

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *